Torstai-iltana luulimme syövämme viimeisenä illallisena yhtä Saksan kansallisruoista,döneriä. Hyvältä maistui ja illalla kiertelimme Nurnbergin ostoskaduilla. Illalla saimme hiukkasen valvoa, olihan kyseessä viimeinen ilta-tai siis niin luulimme.
Perjantai aamuna aamiaisen jälkeen painelimme pihalle ja kävelimme lenkin ja leikimme leikkejä ja viestejä pari tuntia linnan muurin suojassa. Leikkien jälkeen palasimme hostellille herkulliselle lounaalle, jonka jälkeen kävelimme vielä torille jätskeille. Kello 15 starttasimme kotimatkalle. Matkasimme kuten tullessakin metrolla lentokentälle ja tarkoitus oli lentää klo 16.50 Muncheniin. Kentällä, tai oikeammin lentokoneessa saimme kuulla, että Munchenissä on kova kesämyrsky ja Munchenin kenttä on suljettu kaikelta liikenteeltä. Istuskelimme kuumassa koneessa melkein puolitoista tuntia, jonka jälkeen pääsimme kuitenkin lähtemään kohti Munchenia. Matka sujui hienosti, ilman töyssyjä, vaikka olimmekin niihin varautuneet.
Perillä Munchenissä meitä odotti kaksi karua näkyä: Helsingn lento oli juuri lähtenyt ja Ticket serviceen oli tuhannen ihmisen jono. Ei auttanut muu kuin etsiä lapsille istumapaikka kahvioon, (ja jättää urheat ihanat huoltajat heidän kanssaan)ja asettua jonoon. Jonotimme useita tunteja, lopulta eri terminaalissa kuin lapset, ja lapset saivat sillä välin syödä ja hengailla kentällä. Lopulta ilta kymmenen aikaa pääsimme tiskille, jossa virkailija meinasi pyörtyä, kun näki 24 hengen ryhmämme boarding passit. Loppujen lopuksi, kaiken veivaamisen jälkeen, selvisi, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta päästä Helsinkiin perjantaina eikä lauantaina, vaan yöpyisimme Munchenissä-seuraavat kaksi yötä. Alkusokista selvittyämme päätimme, että tilannehan on otettava seikkailuna. Saimme tietenkin kaikki kulut lentoyhtiölle ja lopulta saimme yöpaikat hienosta hotellista Munchenin messukeskuksen luota. Mc Donaldsin kautta pääsimme lopulta hotellille, klo 1.30 yöllä. Ja lapset olivat aivan upeita-lauloivat, leikkivät, nauroivat, juttelivat ja olivat upealla rohkealla ja joustavalla tuulella kaiken aikaa. Olen niiiiin ylpeä heitä!